Kesäkuun lopussa oli siis aika palata muutamaksi viikoksi Suomeen. Toisaalta oli mukava päästä näkemään tuttuja, mutta ärsytti myös äärettömästi, että homma oli saatu hyvin alulle ja nyt kaikki piti tavallaan lopettaa kesken kaiken ja aloittaa taas uudelleen alusta kuukauden päästä. Tuo oli tietysti merkki myös itselle, että pelko motivaation löytymisestä valmennukseen oli ollut turhaa. Mies oli heti sisällä hommassa ja kuva mitä pitää lähteä tekemään oli selkeä. Vaikka lähtökohdat eivät olleet näyttäneet helpoilta, huomasin myös, että joukkueella on edellytykset paljon parempaan, mitä minulle oli etukäteen vinkattu. Senkin huomasi heti alussa, että lahjakkaita junnuja tulevaisuutta ajatellen seurasta löytyy. Nämä asiat tietysti taas kasvatti motivaatiota.

No ei auttanut itku markkinoilla. Tilanne oli se, että suunta oli Suomeen moikkaamaan kavereita ja pakkaamaan loput kimpsut ja kampsut. Nuorempi Römperi oli taas vaihteeksi pakannut omat kimpsunsa ja kampsunsa vaimoineen, lähtenyt Epsanjaan kolmeksi viikoksi ja palkannut allekirjoittaneen talovahdiksi ruohonleikkuu- sekä siivouspalkkaa vastaan. Hyvä diili. Mutta koska tuo palkka ei näkynyt pankkitilin saldossa, jos ei laskevana, ei myöskään nousevana, niin olin buukannut muutaman duunivuoron vanhoista hommista. Vielä maaliskuussa tuo vaikutti hyvältä idealta. Ensimmäisessä työvuorossa noin puoli tuntia meni mukavasti kuulumisia vaihdellessa duunikavereiden kanssa, mutta totuus iski tuossa kohtaa silmille melko nopeasti. Olin ollut aasi. Ei kiinnostanut vähääkään. Ajatukset oli täysin jo tulevassa muutossa sekä harmituksessa siitä, että olisi kiva käyttää vähiin käyvä aika kavereiden tapaamiseen, koska edessä oli taukoa myös tästä hommasta. Sovittu, mikä sovittu. Kiitos ja anteeksi duuniin. En tainnut olla parasta työseuraa noin niinkun motivaation kannalta noina parina viimeisenä viikkona. No hommat kuitenkin tuli hoidettua, jos ei tyylillä, niin ainakin tyylittömästi. Terkkuja vaan siis kaikille Omenatarhaan.

Onneksi tuolle muutamalle viikolle mukaan mahtui myös hyviä perinteitä ja kinkereitä. Oikeastaan tunnelmaan pääsi jo heti Suomeen paluu viikolla. Edessä oli ties mones perinteinen Seurankehittämisseminaari Puumalassa. Homma sai alkunsa itseasiassa nimellä NST:n kehittämisseminaari, kun muistaakseni NST:n pitkäaikaiset puuhamiehet Kari Lassila, Lasse Kurronen, isäntä Simo Ruuskanen ja allekirjoittanut päättivät, että joskus hommia, päätöksiä ja suunnitelmia voi tehdä vähän rennommassakin ympäristössä. Simon porukoille suuret kiitokset myös tätä kautta, että ovat siis jo vuosia Heinäkuun alkupuolella varanneet mökiltään kerran kesässä meidän seminaari porukalle viikon.

Vuosien varrella on saattanut seminaarissa lipsahtaa joitakin kertoja juhlankin puolelle, mutta myös monia hyviä päätöksiä on tehty ja tarinoita synnytetty Pirttilammen saunassa ja rannoilla. Okei, ei niitä päätöksiä niin montaa ole, mutta yleensä ne on hyviä. Esimerkiksi nyt jo monin kertainen SM-mitalisti ja pariin otteeseen Suomen Cupin voittanut, joukkueelleen äärettömän tärkeä persoona, huoltopäällikkö Joni Ukkonen "keksittiin" ensimmäisessä seminaarissa vuosia sitten. Kova kaveri. Terkkuja Suomeen Joni ja tsempit koko NST:n jengille mestaruustaistoon! Sittemmin seminaarin miehet ovat levittäytyneet ympäri maita ja mantuja ja joukkoon on saatu uusia äijiä ympäri Suomen. Tällöin tietysti myös Seminaarin nimeä on vaihdettu. Pääasia, että homma elää ja voi hyvin. Tämän vuoden keikka oli jälleen kerran hieno, mutta se siitä.

No mainittakoon vielä, että kesän 2015 tryouttilainen, pitkän linjan porvoolainen salibandyvaikuttaja Mänitser Mika Haakana läpäisi testin heittämällä ja pokkasi itselleen lipun myös tulevien vuosien seminaareihin. Aasin siltana tullaan siihen, että todennäköisesti kyseinen mies on syyllinen siihen, että Römperi parasta aikaa kirjoittaa Suomen sijaan blogia uuden kodin terassilla Sveitsissä. Todennäköisesti siksi, että herra ei asiaa ole itse suostunut myöntämään. Kysyessä, että mistäköhän mahtoivat keksiä kysellä "eläkkeellä" olevaa Römperiä Sveitsiin, vastaus kuuluu aina pienellä hymyllä suupielessä varustettuna, "en muista mainitsinko sinusta jotain jossain yhteydessä". Jaa, no kiitos kuitenkin ihan varmuuden vuoksi ja terkut myös Mikalle Suomeen.

Kuukausi Suomessa meni niin ikään nopeasti. Koska duunihommien takia en ollut kerennyt vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa niin paljon, kuin olisin halunnut, päätettiin porukalla viimeisenä viikonloppua ennen lähtöä kokoontua muutamien ystävien kanssa. Paikalla oli paljon pääsääntöisesti salibandyn parista vuosien varrella löydettyjä hyviä ystäviä ja tietysti illan isäntä Veli Römperi vaimoineen, joka itseasiassa halusi, että kokoonnutaan juuri hänen tiluksilleen. Kiitti Vekku ja Mira viimeisten kuukausien majoittamisesta ja niin edelleen. Kyl te tiiätte. Toivottavasti naapurit moikkaa edelleen. Hieno jengi oli siis koossa, vaikka ihan kaikki eivät päässeet lyhyellä varoituksella paikalle.

Tuon illan aikana jutustelun lomassa tarttui matkaan paljon tärkeitä elämän ohjeita maitojunainterrailille, joiden avulla toivottavasti pystytään välttämään lippujen hankinta pohjoiseen suuntaavaan maitojunaan ensimmäisten kuukausien aikana. Tero Nurmen johdolla Porvoon porukoilla kasattu "Consti survivalpackage" kaikkine sisältöineen tuli tarpeeseen. Myös Pode Kurronen itärajan joukkoineen teki omalta osaltaan näyttävän sisääntulon ja otti tutusti tilanteen haltuun välittömästi. Ne jotka tuntee miehen tietävät mistä puhun. Kiitos vielä kaikille osallistuneille tuosta illasta. Sen avulla jaksaa painaa hommia Suisselandiassa.

Sunnuntai menikin sitten purkaessa leiriä edellisen illan jäljiltä, pakatessa kamoja lähtöä varten ja illan suussa ollutta starttia valmistellessa. Ensimmäinen etappi oli onneksi vain Espooseen ja varsinainen startti aikaisin maanantai aamuna. Olimme veskari Niemisen kanssa päättäneet roudata auton mukaan Eurooppaan. Koska Mazda ei mahtunut Finnairin ruumaan, oli se siis ajettava Euroopan läpi Sveitsiin. Melkoinen matka. Varsinaiseksi turistikierrokseksi ei ensimmäistä reilua puoltatoista vuorokautta voinut sanoa, vaikka matkalle osuikin mm. Tukholma ja Ruotsi, Berliini ja Saksa, Itävalta, Liechtenstein ja niin edelleen. Sveitsissä oltiin siis jo myöhään tiistai-iltana. Zug Unitedin Ex-pressa Raphi venttaili koti ovellaan ja oli valmistanut ruoan valmiiksi matkalaisille. Täytyy sanoa, että tuossa kohtaa myös yöunet teki terää.

Seuraavana aamuna herätessä ja nopean aamupalan huitaisun jälkeen edessä oli uuden pienen kämpän tarkastaminen ja auton tyhjennys. Siis vain auton tyhjennys kämppään ilman sen kummempia järjestelyjä ja jatkamaan Tour De Eurooppaa. Edessä oli muutaman päivän vierailu ja lomailu Italian San Remossa, jonne on muutaman tunnin ajomatka Holzhäusernista, jossa siis tuolloin tuleva kämppä sijaitsee. Loman aikana ehdittiin tutustua myös Monacoon, Ranskan Nizzaan ja Cannesiin ennen virallista paluuta arkeen. Matkaa kertyi tuolla reissulla muistaakseni jotain 3400km paikkeille. Ei siis ihan perinteinen muutto.

Takana on nyt vajaa kuukausi Suisselifea. Tällä ja edellisellä viikolla ei ole juuri ehtinyt reissuille haikailemaan. Nyt torstaina iltapäivällä tätä kirjoitellessa terassilla auringosta nauttien on oikeastaan ensimmäinen rauhallinen hetki tällä viikolla. On ollut niin sanotusti hässäkkää. Eilinen päivä esimerkiksi alkoi kahdeksan kieppeillä ja ensimmäinen kahden minuutin hengähdys oli illalla noin klo 18:43 ennen NLA joukkueen palaveria, joka alkoi siis 18:45. Sveitsiläinen kello ja aikataulu on kuulemma pitävä, joten aikataulujaan ei kannata suunnitella näköjään liian tiukaksi. Otteluihin valmistautumiseen liittyvän sekä videopalaverin jälkeen edessä oli vielä treenit ja päivä päättyi pikkuisen vaille kymmenen illalla. Voin sanoa olleeni suhteellisen luilla kaikkien rälli-inglishillä väännettyjen palaveripohjien-, palaverien ja useampien treenien jälkeen. Äijä nukahti noin sekunnissa.

Loppuviikosta on tulossa erittäinen mielenkiintoinen. Edessä on ensimmäiset harjoituspelit Zug Unitedin peräsimessä. On taas pikkuhiljaa kutina, jota ei voi raapia. Viikonloppu vietetään siis Bernissä BEO Cupissa, jossa heti lauantaina vastaan tulevat kovasti vahvistunut Red Ants sekä viime vuoden mestari Piranha Chur. Odotettavissa on siis heti hikinen päiväpuhde. Sunnuntaina pelataan vielä kaksi peliä. Mielenkiinnolla odotan viikonloppua. On mukava päästä näkemään tulevan kauden vastustajia sekä oman joukkueen tilanne tällä hetkellä. Meidän osalta ollaan vielä alkuvaiheessa ja on tärkeää saada tietoa mihin asioihin tulee seuraavien viikkojen aikana ennen sarjan alkua keskittyä. Viikonloppua odotellessa siis.

Alla muutama kuva vielä Tour De Euroopalta.

Palaillaan taas jossain vaiheessa,

Römperi