On taas ollut hässäkkää ja kirjoittelu jäänyt vähemmällä. No haitanneeko tuo, sillä nyt löytyi taas väli. Viime viikonloppuna siis pelailtiin NLA:n kanssa ensimmäiset treenipelit. Tulokset treenipeleistä eivät kerro yleensä yhtään mitään kautta ajatellen. Joukkueet treenaavat eri juttuja, kokeilevat erilaisia kokoonpanoja ja niin edelleen. Niin mekin teimme näissä ensimmäisissa peleissä. Kuten aiemmin olen kertonut, joukkueen viime kausi on sanalla sanoen ollut hankala, eikä myöskään uuden valmentajan tulo ulkomailta ole tehnyt valmistautumista kovin helpoksi. Ensimmäisiin treenipeleihin lähtö oli myös itselle täysin erilainen, kuin aiemmin. Ei ollut minkäänlaista tietoa tulevista vastustajista, joukkueiden tasosta tai siitä, millä sivulla oman joukkueen tarinan kirjoituksessa ollaan tällä kohtaa menossa muihin verrattuna. Suomessa valmentaessani vastustajista oli jo aikaisessa vaiheessa melko tarkka tieto ja omasta tasosta vähintäänkin hyvä arvaus jo tässä vaiheessa.

Startti oli meiltä hyvä. BEO Cupin neljästä pelistä onnistuimme voittamaan kolme muuta pääsarjajoukkuetta, mutta hallitsevalle mestarille Churille hävisimme pystyyn 7-2. Kuten sanoin, tuloksilla ei sen kummempaa merkitystä ole tässä kohtaa, mutta meille ne olivat varmasti henkisesti tärkeitä, koska tuossa on jo suurin piirtein saman verran voittoja, kuin koko viime kauden runkosarjassa yhteensä. Joukkueen ei enää tarvitse elää epätietoisuudessa siitä missä mennään, vaan sillä on tieto, että pelatessamme omalla tasolla ja harjoittelemalla hyvin, meillä on hyvä mahdollisuus myös voittaa joitakin pelejä. Sitä tämä ei silti muuta, että keskittyminen on ollut ja on edelleen tuloksien sijaan vain oman tekemisen parantamisessa.

Viikonlopun muutkin tavoitteet saavutettiin vähintään tyydyttävällä tasolla. Osia uudesta pelitavasta saatiin toimimaan, löydettiin kokoonpanoon paljon eri vaihtoehtoja sekä pääsimme joukkueena viettämään paljon aikaa yhdessä. Alkuvaiheessa olemme silti vielä lähes kaikelta osin. Onneksi joukkue kuitenkin sisäistää ja on halukas koko ajan oppimaan uutta.

No se näistä peleistä. Katseet on jo suunnattu tulevan perjantain treenipeliin sarjaporrasta alempana pelaavaa HotChilijengiä vastaan. Vai mikä se nyt oli? Lauantaina vietetään taas aikaa yhdessä, mutta tällä kertaa aivan muualla, kuin kaukalossa tai sen reunalla. Sunnuntai palaamme taas lajin pariin leiripäivän muodossa. Pelejä ei kuitenkaan ole tuolloin tiedossa. Tulevasta viikonlopusta lisää myöhemmin.

Sen verran on palattava vielä viime viikonloppuun, ettei lauantai aamu ihan lähtenyt noin niin kuin kentän ulkopuolisten asioiden osalta. Herätys oli kuuden kieppeillä ja navi näytti, että aikaa matkaan Bernin kupeeseen Wimmisiin menee noin 1,5h. Kun tapaaminen joukkueen kanssa oli majapaikalle sovittu kello 10:00, ajattelin lähteä hyvissä ajoin suunnistamaan paikalle. Kello 08:00 auto käyntiin ja menoksi. Yksi asia mitä täällä suorastaa inhoan, on liikenneruuhkat. Ja niitä riittää. Pauttiarallaa Luzernin kohdalla alkoi joukkuezättiin paukkumaan viestiä, että jossain tunnelissa on mällätty ja edessä on ruuhka. Koska nuo jonossa seisoskelut eivät siis ole itselle se ns. ykkösjuttu, päätti Römperi viisaana paikallistuntijana napata navista, ei route kakkosen, vaan kolmosen. Olihan se lyhin, vaikkakin ajallisesti navin mukaan hieman pidempi reitti. Nyt jos oltaisiin RAY:n pokeriautomaatin tuplausvaiheessa, tässä kohtaa kuuluisi se kova ääninen "POKS".

Ei mennyt kuin elokuvissa nimittäin tuo valinta. Tälle kärrypolulle osui noin 3000 traktoria, pyöräkilpailu jonka takia kaikki mahdolliset tiet oli suljettu ja taisi siinä olla vielä pari tietyömaatakin. Tämä kinttupolku ei juuri antanut myöskään mahdollisuuksia ohituksiin, joten kyllä, seisoskelin kaikista edellä mainituista syistä käytännössä vain ja ainoastaan jonossa ja ruuhkassa. Tiedättekö sen, kun korvista nousee savu? Kuvainnollisesti noin 3h matelun jälkeen auto oli niin täynnä tuota kyseistä savua, että eteenpäin ei juuri nähnyt. Oli niin sanottu syntax error. Ja jotta ensimmäisiin otteluihin valmistautuminen saavuttaisi huippunsa, majapaikassamme Wimmisissä latasin naviin hallin osoitteen, ja kyllä, ilman postinumeroa. Muut olivat siis jo poistuneet majapaikasta hallille minua ja veskari Niemistä lukuunottamatta, joka oli siis kyydissäni erittäin iloisen oloisena aamupäivän maaseutumatkailun johdosta. Itse totesin, että eihän tässä hätää ole.

Puolitoista tuntia pelin alkuun ja hallille puolituntia. Siispä ei, kun Berniä kohti todetakseni Bernissä, että olen ajanut puolituntia väärään suuntaan ja, että hallille on majapaikastamme n. 10 minuutin ajomatka. Hy-Vin. Kun pääsimme hallille, olin onnistunut käyttämään alkuperäisen reitin 117km/1,5h matkaan yhteensä 4 tuntia ja 10 minuuttia ja olemaan pari tuntia myöhässä joukkueen tapaamisesta. Ei kuulemma enää tarvitse itse ajella peleihin, sillä olisi kuulemma suotavaa, että myös koutsi on itse järjestämässään palaverissa paikalla. No kaikesta selvittiin. Hallilla lyhyt jutustelu joukkueelle, joka muun valmennustiimin johdolla oli hoitanut valmistautumisen erittäin hyvin allekirjoittaneen pyöräkilpailun seuraamisen tiimellyksessä antamilla ohjeilla. Saattaa olla, että kuulen vielä tämän kauden aikana jonkun kommentin suunnistus- ja ajotaidoistani.

Myös itse majoituspaikka oli varsin mielenkiintoinen. Ainakin vuosien varrella valmentamieni joukkueiden pelaajat tietävät, että Römperi on mielellään vienyt joukkueen usein "erilaiseen ympäristöön" vastaavissa tapauksissa. Ei siis välttämättä viiden tähden hotelliin. Ennemminkin hieman askeettiseen ympäristöön, jossa joukkue saa olla rauhassa ja toimia yhdessä. Palautettakin on usein tullut ja se ei aina ole ollut positiivista. No nyt en ollut päässyt vaikuttamaan majapaikkaan, mutta kuinka ollakaan, Sport cheff Domi oli ylittänyt itsensä. Majapaikka ei todellakaan ollut tuoreimmasta päästä, mutta ajoi kyllä täydellisesti asiansa. Pelaajisto nimesi paikan "bunkkeriksi" tai "kaasukammioksi". Ei ollut kaukana tuo kuvaus oikeasta. Ohessa pari kuvaa majapaikasta ja aamun palaverista.

'

Olin muuten aamun jutuista päätellen todennäköisesti joukkueesta ainoa, joka sai nukuttua muutaman tunnin yöllä. Muutaman tunnin vain siksi, että päivän purku koutsien kanssa meni myöhään palavereineen ja videoiden katseluineen. Ja aamu alkoi joukkueen kanssa jo puoli kahdeksalta aamiaisen ja palaverin myötä.

Saatoin myös aiheuttaa hieman pahennusta aamulla, kun lähetin omalla huonolla huumorilla sekä majapaikan kuvalla varustetun kiitoksen majapaikan kohdalle osumisesta Mr. Sport Cheffille. Se meni kutakuinkin kuvan osoittamalla tavalla. Vastausta ei kuulunut. Hups. En jaksa nyt tässä perustella miksi tuon tyyppiset majoitukset vastaavissa tilanteissa ovat mielestäni joukkueen kannalta erinomaisia, mutta sanottakoon nyt vaikka lyhyesti, että ne yhdistävät. Siispä korostan vielä, että huonosta huumorista huolimatta majapaikan valinta oli mielestäni aikuisten oikeasti erittäin onnistunut. Muutamat saattavat toki olla eri mieltä (ja tähän kohtaan isolla virneellä varustettu hymiö).

Olenpa tässä viime viikkoina kerennyt kiireistä huolimatta touhuamaan vähän muutakin, kuin olemaan kentän laidalla tai suunnittelu tms. puuhissa. Kerroin aiemmin hurahtaneeni vuorilla patikointiin. Olen kerennyt taas pari huimilla maisemilla varustettua reissua tekemään. Erityisesti Grosser Mythen (1900m) oli hieno kokemus. Parin kilometrin päässä varsinaisen huipun juurelta katsellessa näytti vielä siltä, että olen katsonut netistä väärin. Tuonne ei vain pysty ilman kiipeilyvarustusta pääsemään. Ja sitähän ei siis ole tullut harrastettua. Seinämät oli käytännössä pystysuorat.

Joitakin päiviä aikaisemmin kävin pikavisiitillä Titliksellä, mutta tuolloin en kavunnut huipulle asti, vaan vain Engelbergistä Trübseelle (1800m). Myös tuolla reissulla silmä lepäsi maisemia katsellessa. Niin ikään vierailin Family Moilasen kanssa yhden työlauantain Italian puolella Comolla istuskelemassa rantaterassilla päivän. Melko rento ympäristö puuhastella treeniohjelmia puhtaaksi. Alla muutamia kuvia lisää näiltä reissuilta. 

Terkkuja Suomeen. Kirjoittelen taas, kun ehdin.  

-Römperi

 

 

View from Trübsee to Engelberg.

On my way to Trübsee. Behind you can see top of mount Titlis with ice and snow.

On my way to to Grosser Mythen.

Another view from Grosser Mythen.

Another hikers going up to Mythen.

Top of Grosser Mythen.

Chilling on the top of Mythen.