Hups, edellisestä töherryksestä ehtikin vierähtää jo pitkä tovi. Jos joku on aiemmin jaksanut lueskella näitä juttuja, niin pahoittelut tuosta odottelusta. Täällä vietellään jonkin sortin syyslomaa kouluista tällä hetkellä, joten nyt sattui aamutreenien olemattomuuden vuoksi taas sellainen väli, että voi pohdiskella menneitä viikkoja. Kaikenmoista on ehtinyt taas sattua ja tapahtua.

Edellisessä rustauksessa oltiin juuri starttailtu treenipelit NLA-jengin kanssa. Sarjaan valmistautuminen meni kohtuu hyvin sekä U21A-joukkueelta, että aikuisiltakin. Treenipeleissä saatiin vietyä hommaa kiitettävästi eteenpäin ja tuloksetkin oli ihan mieltä lämmittäviä. Naisissa pataan tuli selkeästi vain kahdelta ennakkoon kovimmalta mestarisuosikilta Churilta ja Dietlikonilta, kun taas loput pelit onnistuttiin kääntämään voitoiksi. Junnuissa taidettiin hävitä vain yksi treenipeli.

Sarjan alku on jälleen kerran näyttänyt, että treenipelit ja sarjapelit eivät ole ollenkaan samasta maailmasta. Panoksien lisääntyessä joka joukkue on tietysti aivan eri mentaliteetillä liikkeellä ja kokeilut ovat jääneet vähemmälle. Sekin on oma taitonsa, että pääset myös pisteitä jaettaessa aina omalle tasolle. Se on homma mitä me opetellaan parasta aikaa. Viime kauden tappiot ja täysin uudet valmennukselliset asiat ovat vielä vaikuttaneet takaraivossa ja NLA:n kanssa ei olla päästy vielä omalle tasolle pelillisesti sarjan alussa ensimmäisestä Chur-peliä lukuunottamatta. Rentous pelaamisesta on puuttunut. Toki sekin on oma lukunsa miten oma taso määritellään. Oma tasohan on juuri se taso millä olet tällä hetkellä. Meillä on rahkeissa varaa parantaa, mutta onneksi myös tieto, että pystymme sen tekemään.

Kolmen kierroksen jälkeen pistesarakkeessa komeilee siis puhdas nolla. Turun salibandyn lippua maailmalla ja tässä tapauksessa Luzernissa heilutteleva Perttu Kytöhonka kutsuisi tilannetta potkuaihioksi. Mitä lie tarkoittaakaan? Turun murre, kun ei meikäläiseltä oikein taivu.

Meikäläinen tuppaa valmentaessa puhumaan paljon sellaisesta asiasta, kun maltti ja kärsivällisyys. Jengi painaa edelleen loistavasti hommia ja myös ilme harjoituksissa on hyvä, joten edelleen uskon sen näkyvän myös tuloksissa ennemmin tai myöhemmin. Jatketaan siis töitä kärsivällisesti ja maltilla. Nuo sanat eivät tosin taida kuulua tämän valmentajan vahvuuksiin, mutta joukkue lienee onneksi viisaampi tässä asiassa. Onhan valmentaja asiasta paljon paasannut. 

Junnarit ovat aloittaneet sarjan tuloksellisesti hyvin. Sarja-avauksessa taisi hieman jännittää ja kovasti nuorentunut ryhmä ei onnistunut pelillisesti kovin hyvin, mutta kahdessa seuraavassa pelissä joukkue paransi huomattavasti ja nappasi jo voitot. Pisteistä huolimatta pelillisesti tilanne on sama, kuin naisissa. Töitä riittää ja niitä jatketaan.

Yksi asia vielä täytyy peleihin liittyen sanoa. Suomessahan en juuri koskaan ollut tuomareiden kanssa eri mieltä. Vai mitä Kylmämaa, Pekkinen, Heikkinen, Hämäläinen, Ehro, Flinkman ja kumppanit? Tähän kohtaan mairealla virneellä varustettu hymiö. Jos kuitenkin joskus olen erehtynyt arvostelemaan tai antamaan negatiivista palautetta, tosin tällaista en itse kyllä muista, niin olen anteeksi pyynnön velkaa. Suomen tuomaritaso on erittäin hyvä. Tai no, ainakin hyvä. Tähän taas se hymiö. Onneksi Römperi lienee rauhoittunut vuosien varrella huomattavasti, sillä muussa tapauksessa olisi verisuonia katkennut päästä jo useampia kertoja. Tarkemmin sanottuna päässä ei olisi enää mitään katkettavaa. Syy rauhallisuuteen voi toki olla myös se, että rälli-inglish saati rälli-doitch ei oikeen vielä taivu Scheissea enempää. Parempi olla siis hiljaa. No se siitä.

Huhu kertoo, että maalivahtilegenda Jupu Heikkinen täyttää tänään 75 vuotta. Joko olet siirtynyt rollaattorisulkapalloon? Onnea vain täältä suisselandiasta. Oli viimeksi puhetta lajin vaihdosta. Hankinkin vierailuasi varten sulle tossa jo pelioikeudet rollaattorigolfiin viereiselle kentälle! Voin auttaa mailabägin kantamisessa.

Vielä tuotakin tärkeämmät onnittelut lähtevät kotiin äitimuorille. Valtaisasti onnea huomenna täyteen tulevien tasavuosien johdosta ja mukavaa reissua välimerelle!

Salibandykiireet ovat taas viime aikoina todella tarkoittaneet kiireitä. Laitetaanpa tähän pieni esimerkki päiväohjelmasta joltain menneeltä lauantailta. Elikkäs aamulla ylös joskus kuuden jälkeen. Puoli kahdeksalta auto tulille ja U17 junnareiden aamutreenejä ohjailemaan, jotka alkavat puoli yhdeksältä. Siitä suorat jatkot NLA:n vapaaehtoisiin tekniikka- ja maalivahtiaamutreeneihin, joista kiireesti toiselle hallille U21A-jengin kotipeliin. Tämän jälkeen pikaisesti kotiin syömään, josta kiireesti NLA-jengin kotipeliin. Kotiin pelistä ehtii mukavasti juuri ennen kymmentä illalla. Kuten aiemmin olen maininnut, tuohon kun lyödään päälle se, että kaikki ohjaaminen tapahtuu vieraalla kielellä, niin voi aina silloin tällöin sanoa olleensa luilla päivän päätteeksi. No se kuulunee asiaan.

Kiireistä huolimatta olen yrittänyt pitää kovasti kiinni myös toisesta isosta maitojunaintterrailin tavoitteesta. Eli neljän seinän sisälle jääminen ei tällä reissulla saanut olla vaihtoehto. Vapaapäiviäkin on siis ollut ja maisemiakin on ehditty tarkastelemaan. Tiedän taas toistavani itseäni, kun sanon, että ne maisemat ja reissailumahdollisuudet ovat jotain erittäin hienoa täällä suunnalla. Näiden seikkailujen mahduttaminen kalenteriin on myös se asia, joka antaa erittäin paljon energiaa ja virtaa tuohon päivittäiseen "sählyralliin". Koitetaan siis pitää myös niistä kiinni. Alinna vielä muutamia kuvia edellisen kuukauden reissuilta.

Myös siitä tykkään, että elellään lokakuun alkupuolta ja kirjoittelen tätäkin jorinaa parasta aikaa kotiterassilla ulkona. Säätä ei todellakaan voi kutsua kesäiseksi, ennemminkin syksyiseksi, mutta vallan hyvin tarkenee ulkonakin kirjoittelemaan. Syksyn ja talven tulon huomaa täälläkin puiden vaihtaessa väriä räikeäksi, lehtien putoillessa puista ja vuorien hiljalleen muuttuvan lumihuippuisiksi.

Edessä on kaksi tuplaviikonloppua, joten nyt pitää alkaa taas hommiin ja kelailemaan pelivideoita edestakaisin. Palataan asiaan taas jossain vaiheessa.

Terkkuja kaikille,

-Mikki