Aiemmin keskusteluissa ja kauden aikana seuratessa oli jo selvinnyt, että tilanne joukkueessa ei ollut kauden aikana ollut helppo. Edellisen kauden jälkeen vaihtuvuus oli ollut suuri, voitot olivat karttaneet ja valmentajatkin olivat vaihtuneet kertaalleen marras- joulukuun vaihteessa. Joukkue oli päätynyt karsintoihin, vaikka kauden loppua kohti otteet olivat parantuneet.

Tämä kaikki aiheutti haasteita myös tulevan kauden joukkueen rakentamisessa. Varmasti siihen vaikutti myös epätietoisuus tulevasta uudesta valmentajasta. Itse en joukkueen rakennukseen tai kauden valmisteluihin tietysti pystynyt liiemmin vaikuttamaan Suomesta käsin, mutta asioiden haasteellisuuden huomasi ja tiedosti jatkuvasti. Lopulta kävi niin, että vaihtuvuutta oli taas tulossa reilusti. Sen vaikutuksia tulevaan oli tietysti vaikea arvioida. Jokainen kuitenkin ymmärtää ilman sen kummempia selvityksiä, että jos kahtena peräkkäisenä kautena joukkueesta vaihtuu iso osa pelaajista ja sekaan lyödään huonoa rallienglantia eli ihan jokaiselle vierasta kieltä kirjoittava ja höpöttävä eläkkeeltä palaava valmentaja, niin haasteitahan se asettaa. 

Sopimusta tehdessä keskusteluissa taustojen kanssa oli puhuttu pidemmän ajan tavoitteista, joten en asiasta sen isompaa stressiä toistaiseksi itselle ottanut. Tulevaisuudessa joukkue on tarkoitus rakentaa omien nuorten lahjakkuuksien ympärille, joten projektin luonne oli ennakkoon luonteeltaan vastaava, kuin muutamia vuosia sitten Porvoossa aloittaessa. Edessä oli ja on kartoitus nuorista omista pelaajista, joiden kanssa töitä aletaan tekemään aluksi kolmen vuoden tähtäimellä. Tuossa alun rakennusvaiheessa, jos ei stressiä, niin vähintäänkin melkoisia järjestelyjä, vaati harjoittelun ja homman alulle saannin organisointi ralliulkomaalla noin parin tuhannen kilometrin päästä Suomesta ja huhtikuun lopulta lähtien kuukauden lomalta Espanjasta. 

Asiat saatiin kuitenkin käyntiin vähintäänkin tyydyttävästi ja kesäkuun 8. päivään asti joukkue harjoitteli kokeneempien pelaajien ja muutamien taustahenkilöiden johdolla. Tästä iso kiitos kuuluu huhtikuun puolessa välissä nimetylle väliaikaiselle kapteenistolle, joiden kanssa homma on toiminut vähintään kiitettävästi. Kokeneemmat pelurit Marjut Mäkelä, Martina Gasner ja Franziska Kuhlmann ovat todella tehneet allekirjoittaneeseen vaikutuksen omalla johtamisellaan ei niin yksinkertaisessa tai helpossa tilanteessa.

Kasaan oli tuossa vaiheessa kaiken vaihtuvuuden jälkeen sportchef Domin johdolla saatu sekoitus muutamia kokeneempia sveitsiläispelaajia, muutamia nuoria omia pelaajia sekä liuta suomalaisia ja muita ulkomaalaispelaajia. Odotukset Zug Unitedia kohtaan ei liene olleet tai ole ulkopuolisten osalta kovin suuret tulevan kauden osalta, mutta itse uskoin ja uskon joukkueemme pelaavan hyvän kauden. Kauteen lähtö tuon asian osalta on siis melko paineeton ja kasassa on vähintäänkin yllätysvalmis nippu. 

Kaikki harjoittelun valmistelut olin hoitanut käytännössä ennen Espanjaan lähtöä. Tässä asiassa on toistaiseksi onnistuttu haasteista huolimatta loistavasti. Fyysisen valmennuksen ammattilainen Katri Rosti on avustanut ja ohjannut allekirjoittanutta näissä asioissa ja olen voinut luottaa 100 prosenttisesti homman olevan tuolta osin kunnossa. Allekirjoittaneelle on jäänyt lähinnä selvästä Suomesta huonolle rallienglannille kääntäminen ja myöhemmässä vaiheessa vielä huonommalla ralliulkomaalla harjoitusten ohjaaminen.

Loput jäljelle jääneet järjestelyt hoidettiin yhdessä edellisessä jutussa mainitun ex-pressa Raphin ja sportcheff Domin kanssa Espanjassa, jossa herrat vierailivat vajaan viikon toukokuun puolessa välissä. Viimeisen silauksen valmisteluille ehdin tehdä toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa ennen ensimmäistä reilun kolmen viikon vierailua Sveitsiin. 

Kesäkuun 8. päivän lähtö läheni ja jännitys kasvoi. Lasse Kurrosen sanoin, "vatsan pohjassa oli kutina, jota ei voi raapia". Mitä lähemmäksi h-hetki tuli, sen kovemmaksi tuo kutina kasvoi. Lopulta kyseessä oli melkoinen syyhy. Tuona aamuna kentälle mennessäni päässä pyöri kaikki mahdolliset skenaariot tulevasta. Ennen lähtöä, tai jo oikeastaan 1+2 vuotista sopimusta tehdessä, olin valmistanut itseni siihen, että homma voi loppua hyvinkin nopeasti, mutta myös siihen, että Sveitsissä saattaa vierähtää paljon pidempikin aika. 

No ei muuta kuin lentokentälle, korvalapuista Elastisen Eteen ja Ylös repeatille, äänenvoimakkuudet täysille ja Finnairin sinivalkoisin siivin kohti tuntematonta. 

Tällä hetkellä istun Lago Comon rannalla Italiassa ja teen treeniohjelmaa. On lauantai 15.8. Samaan aikaan mietin kulunutta aikaa alkaen ensimmäisestä valmennuspäivästä tähän päivään. Noista päivistä lisää myöhemmin! 

Palataan taas asiaan, 

Römperi

ps. Terkkuja Suomeen, ikävä meinaa painaa päälle.