Taas vierähti pari kuukautta edellisestä tänne runoilusta. Koitetaanpa siis herätellä tarinoita henkiin. Takana on nyt reilut puoli vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran astelin ulos Zürichin lentokentältä ja mielessä pyöri tuleekohan tästä hommasta yhtään mitään? Nyt voin sanoa, että tämän puolen vuoden aikana fiilikset on vaihdellut suuntaan ja toiseenkin. Välillä on sellainen olo, että hommasta ei tule hevon, no sitä, ja välillä tuntuu, että homma rullaa ihan suunnitellusti.'

Kentän ulkopuolella on päässyt edelleen nauttimaan eri kaupungeista, nähtävyyksistä ja maisemista, kun taas kentän puolella homma ja fiilikset on ailahdellut laidasta laitaan. Sarjan alussa homma lähti välittömästi väärille raiteille. Tuntui, että emme oikein onnistuneet missään ja syöksykierre oli valmis. Onneksemme Tampereen EFT:n paikkeilla oli kolmen viikon maajoukkuetauko sarjapeleistä ja saimme sitä kautta katkaistua epäonnistumisten kierteen. Kolmen viikon aikana muutimme käytännössä koko pallottoman pelitavan ja viisikot sekä harjoittelimme hyvin. Muutoksia ei tehty sen takia, että joukkue ei olisi pystynyt toteuttamaan aiemmalla kokoonpanolla aiempaa pelitapaa, mutta usko omaan tekemiseen ja tasoon oli niin kovalla koetuksella, että tavalla tai toisella ajatukset oli saatava muihin asioihin. Noiden asioiden käsittelyyn on monta tapaa, mutta tällä kertaa päätin riskillä toimia näin. Muutimme siis käytännössä kaiken ja tuon muutoksen toteuttamiseen oli kolme viikkoa aikaa.

Tällä kertaa homma onnistui. Usko omaan tekemiseen oli palannut ja pääsimme aloittamaan puhtaalta pöydältä. Se, että pystyisimme voittamaan sarjaa tappioitta johtaneen yhdeksän maajoukkuepelaajan Churin heti ensimmäisessä tauon jälkeisessä pelissä, ei toki ollut käynyt rehellisesti sanottuna edes minun mielessäni. Niin kuitenkin kävi. Chur ei ehkä pelannut parasta otteluaan, mutta se ei vie sitä faktaa pois, että me onnistuimme erittäin hyvin pelissä ja rehellisesti sanottuna Chur ei löytänyt tällä kertaa minkään moisia avaimia meidän pelitapamme purkamiseen. Tuon 4-1 voiton jälkeen seuraavana päivänä edessä oli Cupin puolivälierä toista "suurta" Dietlikonia vastaan. Mielenkiintoinen tilanne sikäli, että pääsimme heti näkemään ja kokemaan oliko edellinen päivä ollut "onnenkantamoinen", vai pystymmekö säilyttämään oman tasomme? Emme aivan pystyneet. Oma pelaamisemme edellisen päivän rasituksen jäljiltä ei ollut aivan parhaalla tasolla, mutta eniten valmentajaa miellytti se, että pystyimme tästä huolimatta haastamaan ehkä materiaaliltaan sarjan parhaan joukkueen täysipainoisesti. Dietlikon meni toki ottelusta jatkoon, mutta vain maalein 2-1 ja lopussa onnistuimme vielä törsimään useamman erinomaisen tasoituspaikan.

Viikonloppu toi tietysti lisää uskoa omaan tekemiseen. Tiistain treeneissä viikonloppua purkaessamme allekirjoittanutta hieman huvitti se, että joukkue oli kertakaikkiaan pettynyt viikonloppuun. Olimme juuri voittaneet Churin ja hävinneet maalilla Dietlikonille. Ennen taukoa emme olisi pystyneet voittamaan edes mummojen pubijengiä. No positiivinen tilanne tietysti, mutta joku realistisuus kai on säilytettävä mukana. Seuraavana viikonloppuna vastassa olikin sitten sarjan kolmonen Burgdorf ja nelonen Red Ants.

Lauantain Red Ants ottelussa pelasimme erinomaisella tasolla, mutta Emmi Niemelän tasoitettua pelin reilut viisi minuuttia ennen loppua, seuraavassa vaihdossa Red Ants onnistui meidän virheestä tekemään heti 4-3 johtomaalin ja ottelun voimasuhteet kääntyivät tuon maalin jälkeen. Olimme olleet selvästi niskan päällä tuohon asti. Hävisimme lopulta 6-3. Seuraavan päivän Wizards ottelun alku oli katastrofaalinen. Olemme käytännössä pelanneet neljällä puolustajalla alkukauden jälkeen ja heti alkulämmittelyssä yhdeltä näistä paukkui nilkka. No nopeat suunnitelman muutokset ja lupaavista junnareista yksi hyökkääjän paikalta paikkaamaan loukkia alakertaan. En uskonut asian vaikuttavan suuresti joukkueeseen, mutta olin väärässä. Kuuden minuutin kohdalla tilanne oli 3-0, aikalisä, kentät uusiksi, Holmberg pakkiin ja veskari vaihtoon. Loppupelin aikana onnistuimmekin sitten taas palaamaan omalle tasolle ja voitimme seuraavat 54 minuuttia 4-2. Joka tapauksessa taas maalilla pannuun, kun sitä viimeisen minuutin tolppaa lähemmäksi emme taas päässeet. Positiivista on kuitenkin se, että alkukauden romahduksista, tuota Wizards pelin ensimmäistä kuutta minuuttia lukuun ottamatta, ei ollut enää näissä peleissä tietoakaan. Myös pelillinen taso on parantunut huomattavasti. 

Jos minulta olisi kysytty, olisin halunnut joukkueen pelille heti seuraavana päivänä. Eipä ollut mahdollista. Eikä edes seuraavaan neljään viikkoon. Eli edessä oli taas maajoukkue tauko Tampereen MM-kisojen johdosta. Jos edellisellä kerralla tauko tuli meille hyvään paikkaan, niin nyt sitä ei välttämättä olisi kaivattu.

Tätä kirjoitellessa maajoukkuetauko on ohi. Reilun kolmen tunnin päästä auton nokka käännetään kohti Berniä ja jumbotaistelua. Hieman on ristiriitaiset odotukset. Alla on hyvä treeniviikko ja tauolle lähdettiin suhteellisen positiivisista asetelmista, joten siinä suhteessa luotto joukkueeseen on kova. Matkan varrella kuitenkin sattuu ja tapahtuu. MM-kisaviikolla emme erinäisistä syistä päässeet harjoittelemaan salissa kuin kerran yhdessä. Nämä salivuorot, kun on oma Shownsa Zugin alueella. Joukkue toki harjoitteli muuten useamman kerran viikon aikana. Itse vierailin Tampereella tuona aikana muun valmennustiimin hoitaessa tuon ainoan yhteisen lajin. Kisahumusta lisää tuonnempana. Mutkia tämän päivän otteluun tuo myös Saksan maajoukkueen kapteenin ja meidän luottopelaajan Franzi Kuhlmannin loukki MM-kisojen viimeisessä ottelussa. Niin ikään muutaman muun ohella kahdesta kärkiketjusta puuttuu Gisela Schibli ja Ella Holmberg sairastelujen ja loukkien takia. Ei siis helpoin lähtökohta matsiin, mutta niinhän se menee, että "niillä mennään ketä on" ja niinhän me mennään.

Jonkin asteisena huumoripläjäyksenä voidaan pitää sitä, että tämän päivän ottelun jälkeen meillä alkaa yllättäen kolmen viikon tauko. Että sillä tavalla. No ehkä ihan hyvä, koska myöskään harjoitusvuorojahan meillä ei seuraavaan kahteen viikkoon ole. Yritä siinä sitten. No tästäkin selvitään ja soveltamistahan se vaatii, mutta harjoittelemaan pystyy toki ilman saliakin. Optimaalinen tilanne se ei kuitenkaan ole.

Muutamia hienoja reissuja on tullut taas tehtyä. Kaikkia ei jaksa luetella ja ei ne liene kiinnostakkaan ketään, mutta joitakin on mainittava. Yksi erityisen mukava viikonloppu vietettiin EFT-tauolla. Kerkkoon supersankari Tuomas Vaara keräsi rojunsa ja matkasi Römperin vieraaksi alppilandiaan. Ehdittiin kuulumisten lisäksi vaihtaa maisemaa melko nopeaan tahtiin. Saattoi jokunen energiajuomakin livahtaa joukkoon. Vaaran vierailu nimettiin "Tour de Movieksi". Pitkän viikonlopun aikana ehdittiin vierailemaan "Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa" Schilthornilla, Kultaista silmää taas vilkaistiin Valle Verzascan padolla, josta Mr. Bond hyppäsi kuuluisan Benjinsä. Lopuksi siirryttiin Casino Royalelle Como-järvelle Italiaan. Noissa maisemissa on muuten kuvattu kohtauksia Bondin lisäksi mm. jostain Star Warsista ja Ocean's Twelvestä. Kerrassaan hieno viikonloppu Suomi-porukalla kattoterassiaamiaisineen auringon paisteessa. Vaaran lisäksi Mänitser Haakana on ehtinyt vierailemaan paikkakunnalla. Saa vierailla muutkin, jos maiseman vaihto toviksi kiinnostaa. Kyllä tosta mun 20 neliön huvilan sohvalta aina majoitus löytyy.  Kerkkoon öljylanne muuten ihastui sen verran maisemiin, että päätettiin ottaa homma uusiksi vielä ennen vuoden vaihdetta. Tällä kertaa painetaan talla pohjaan ja suunnataan Itään, vaan ei Venäjälle. Joulun välipäivinä on tiedossa laskettelurieha Seefeldissä Itävallassa. Noissa maisemissa Eero Mäntyranta taisi olla aikoinaan kova jätkä. Veikkaan, että saattaa myös after ski tulla tutuksi, Eero Mäntyranta -tason energialisistä koitetaan kuitenkin pysyä erossa.

Piipahdin siis MM-kisatauolla Tampereen lisäksi kotimaisemissa Porvoossa. Olipa hieno tavata ensinnäkin äitimuoria ja velipoikaa perheineen, mutta myös kaikkia ystäviä pitkästä aikaa. Ensimmäisenä iltana legenda Jussi Heikkisen pihatulilla Mänitseri Haakanan, Luottokuski Martemaan ja Mister Hynysen kanssa istuessa ja kuulumisia vaihtaessa paukahti muuten puhelimeen duuniviesti suisselandiasta. Kaikessa hiljaisuudessa alppimaan herrat olivat päättäneet, että sarjasysteemiä muutetaan. Tätä ennen NLA:n neljä parasta joukkuetta on edennyt pudotuspeleihin runkosarjan jälkeen. Meidän mahdollisuudet noihin peleihin olivat käytännössä menneet noin viiden kierroksen kohdalla. Nyt herrat olivat päättäneet muuttaa systeemin niin, että kaikki kahdeksan joukkuetta jatkavat pleijareihin. Muutos astuu voimaan heti. Hetkinen. Kyllä vain. Hyvää työtä Römperi. Olet juuri tässä pihatulilla istuskelun lomassa valmentanut jengisi kahdeksan parhaan joukkueen pudotuspeleihin.

No pitihän se siltä seisomalta lämmikerommi kädessä lähettää ex-pressalle, joka muuten ilmestyi Suomen reissulle mukaan ennen Tampereelle siirtymistä, ja Mister SportCheffille viesti  "I've done my job, here is my bank account number, I'm waiting my playoff bonus. Greets from Finland. -Mikki". Ei tullut vastausta.

Tampereen Velho Simo Ruuskasen "Sveitsin Velhoksi" nimeämä Zugin ex-pressa Raphi Iten ilmestyikin sitten jo seuraavana päivänä Suomeen. Rauhallisen Porvoon turisti-illan jälkeen äijä pääsi tutustumaan kunnolla Suomen meininkiin Tampereella. Toki pakollinen mökkivisiitti tehtiin Padasjoelle pariksi yöksi keskiviikkoillasta perjantai aamuun ennen kisojen loppuhuipennusta, jossa äijä opetettiin saunomaan. Vissiin liiankin hyvin, koska edellisen illan "testisaunan" jälkeen torstain aamusaunassa noin kahden tunnin saunomisen kohdalla pappa Martemaan ja Römperin siirtyessä takavasemmalle, suisseturisti jatkoi veden viuhtomista kiukaalle ja kyseli, että joko jätkät kyllästy. Molemmat selkä punaisena todettiin, että miehen pitää olla vähän tärähtänyt. Sopi siis täydellisesti tähän porukkaan. Kiitokset vielä tätäkin kautta Family Niemisille ja etenkin meitä mökillä isännöineelle nuoremmalle Niemiselle ylläpidosta. Suisseturisti oppi saunomaan. Ja myös ilmeisesti jotain mitä ei olisi välttämättä tarvinnut oppia. Sen totesin meidän ollessa lähdössä pois, kun herra tokaisi nuoremmalle Niemiselle rennon letkeästi selvällä Suomen kielellä "Kiitos, saatanan hyvä kalsarikänni".Just.

Tampereella tuli tavattua monta tuttua ja ystävää vuosien varrelta. Oli erittäin mukavaa muistella menneitä ja vaihtaa kuulumisia kaikkien kanssa. Huikeasti järjestetyn tapahtuman, riehakkaasti mukana eläneen yleisön ja mahtavasti pelanneen Suomen joukkueen peliä seuratessa mieliin palasi myös oman uran varrella omalla ja vastapuolella pelanneita huikeita pelureita ja tapahtumia matkan varrelta. Olin niistä ajatellut jonkun rivin rustata vielä tähän loppuun, mutta tämähän on venynyt jo liian pitkäksi ja aika loppuu kesken. Peliinkin olisi ehdittävä. Edellisen kerran samaan paikkaan mennessä onnistuin käyttämään 1,5h matkaan sen nelisen tuntia, kuten jossain aiemmassa rustauksessa kirjoittelin. Tänään olisi tarkoitus ehtiä ajoissa paikalle, joten kirjoitellaan noista muisteloista ja Tampereen kisoista vaikkapa ensi viikolla lisää. Palataan siis silloin.

-Römperi